Robert van Gulik
Kiinalaiset sokkelomurhat
WSOY 1973 – Sapo 156
The Chinese Maze Murders 1962
”Tuomari Dee saapuu Lan-fangin rajakaupunkiin vuonna 670 palveltuaan sitä ennen kaksi vuotta piirituomarina Poo-Yangissa, missä hän on ratkaissut kuuluisat kellomurhat. Jo matkalla hän joutuu oudon hyökkäyksen kohteeksi. Vartiosotilaat kaupungin portilla käyttäytyvät röyhkeästi, oikeusistuimen henkilökunta on tipotiessään ja asiakirjat homeesta vihreitä. Ensimmäisenä tehtävänä onkin palauttaa järjestys kaupunkiin, joka on joutunut häikäilemättömän tyrannin mielivallan kohteeksi. Mutta tuomari Deen nerokkuus keisarillisen Kiinan maineikkaimpiin kuuluvana rikostutkijana joutuu todella koetukselle vasta kun hän ryhtyy selvittämään samanaikaisesti kolmea rikosjuttua: sinetöidyn huoneen murhaa, kätketyn testamentin tapausta ja irti hakatun tytönpään arvoitusta.”
Mielenkiintoinen ja jännittävä tarina – kuten muutkin Dee-kirjat. Jännittävät tapahtumat alkavat heti alkulehdiltä ja tarina jatkuu turhia jaarittelematta mielenkiintoisena loppuun asti. Samalla tutustutaan muinaisen kiinan kulttuuriin ja silloiseen oikeuskäytäntöön. Kirjan kehyskertomus, tarina kaukaisesta kaupungista jossa paikallinen tyranni on anastanut vallan käsiinsä, on yleinen kiinalaisissa romaaneissa. Gulik on noudattanut tässä kirjassa vanhaa kiinalaista perinnettä kuvaamalla kirjan lopussa yksityiskohtaisesti rikollisen teloitusta. Mukana on runsaasti henkilöitä joista mainittakoon seppä Fang, hänen kaksi tytärtään Valkoinen Orkidea ja Tumma Orkidea, vallan anastanut paikallinen tyranni Chien Mow, vakinaisesta armeijasta karannut Korpraali Ling, jonka Dee värvää uudestaan, uiguuripäällikkö Orolakchee, uiguurityttö Tulbee ja vanha erakko Mestari Kurjensulkaviitta.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 10/1973: ” Nämä kiinalaisesta tuomari Deestä kertovat rikosjutut asettanevat perinteisen salapoliisiromaanin ystävän hyväksymisongelman eteen: toisaalta tutun tuntuiset rikosongelmat, toisaalta outo kulttuuriympäristö kummine tapoineen, raa'at ja sadistisetkin tapahtumat sekä tiukka hyvyyden ja oikeamielisyyden seuraaminen. Henkilökohtaisesti nautin kovasti tästä tuomari Deen kolmannesta kirjasta, missä ratkaistaan Lan-fangin rajakaupungissa sinetöidyn huoneen murha, kätketyn testamentin tapaus ja irti hakatun tytönpään arvoitus. Selvityksiä seuraa koko ajan tuomari Deen filosofinen kilvoitus itsensä kanssa työnsä merkityksestä, joka nivoutuu paljon paremmin kuvioihin kuin tekaistun tuntuinen selittelevä alkulause niin traditioon kuin se kuuluisikin.”
Robert van Gulik
Kummitusluostari
WSOY 1961 – Sapo 76
The Haunted Monastery 1961
"Han-yuanin piirikunnan tuomari Dee seurueineen joutuu pakenemaan myrskyä vuoristossa sijaitsevaan vanhaan taolaiseen luostariin. Vuosi sitten siellä on sattunut outoja kuolemantapauksia. Heti hän joutuu merkillisen näyn todistajaksi. Tuuli repäisee ikkunaluukun auki, vastapäisessä muurissa hämärästi valaistussa huoneessa kypäräpäinen mies syleilee alastonta naista. Salaperäisten käytävien loputtomassa labyrintissä tapahtuu mystillisiä asioita. Tämä taitavasti rakennettu tarina tarjoaa salapoliisiromaanien ystäville nautittavaa vaihtelua: vuosisatojen takaisen jännittävän kiinalaisen maailman."
Tässä kirjassa ei ole turhaa jaaritusta, tunnelma on tiivis ja kirjaa on mukava lukea. Tämänkertaiset tapaukset ovat Palsamoidun apotin tapaus, Hurskaan neidon tapaus ja Synkän munkin tapaus. Henkilöitä ovat: aamupilven luostarin apotti Tosi Viisaus, saman luostarin entinen apotti Jadekuvastin, taolainen filosofi Sun Ming, pääkaupungista tullut leski Rouva Pao, hänen tyttärensä Valkoinen Ruusu, runoilija Tsung Lee, näyttelijäseurueen johtaja Kuan Lai ja joukko näyttelijöitä.
Jälkisanoissa van Gulik valottaa tapahtumien taustaa: "Kiinalaisilla oli kolme uskontoa, kungfutselaisuus, taolaisuus ja buddhalaisuus, joista viimeinen oli tuotu Intiasta 1.vuosituhannella j.Kr. Kungfutselaisten ja taolaisten ihanteiden kuvaus, jota sisältyy tähän romaaniin, perustuu aitoihin kiinalaisiin teksteihin. Kuvat olen piirtänyt 16.vuosisadan kiinalaisten kuvitettujen puulaatoilla painettujen kirjojen tyyliin. Huomatkaa, että tuomari Deen aikana kiinalaiset eivät käyttäneet palmikkoa; se tapa tyrkytettiin heille vuoden 1644 j.Kr jälkeen, jolloin mantsut olivat valloittaneet Kiinan. Miehet pitivät pitkät hiuksensa nutturalla ja käyttivät päähineitä sekä kotona että muualla. Tupakka ja oopiumi tuotiin Kiinaan useita vuosisatoja myöhemmin."
Robert van Gulik
Murha Kantonissa
WSOY 1975 - Sapo 187
Muder in Canton 1966
"T'ang dynastian aikainen Kanton oli etelän rikkain kaupunki ja kuuluisa iloisesta elämästään, etenkin Helmijoen kukkaislaivoista. Tuomari Dee saapui sinne kuitenkin vain saadakseen vihjeitä erään kaupunkiin kadonneen tärkeän miehen olinpaikasta. Mutta muhamettilaisen moskeijan ja Viiden kuolemattoman temppelin, keisarillisen hovin ja Kukkaispagodin, sataman viinituvan ja arabimiesten suosiman yömajan liepeillä kehkeytyykin tavallista mutkikkaampien asioiden vyyhti. Tuomari Dee joutuu yllättäen setvimään keisarillisen sensorin, smaragditanssijattaren ja salaisen rakastajan tapauksiin liittyviä monimutkaisia ja vaarallisia seikkoja."
Tässä tarinassa tuomari Dee on jo valtioneuvoksena pääkaupungissa, mutta on nyt tullut virkamatkalle Kantoniin. Hän suorittaa tutkimuksia tavanomaiseen tapaansa ja kertomus etenee mielenkiintoisesti monien värikkäiden henkilöiden elävöittämänä. Kirjan alussa on karttapiirros Kantonin kaupungista. Useissa muissakin Dee-kirjoissa on alkulehdillä tapahtumapaikan kartta sekä henkilöluettelo. Tässä kirjassa henkilöinä on mm.: Keisarillinen sensori Lew Tao-ming, arabialainen tanssityttö Zumurrud, Kantonin arabiyhdyskunnan johtaja Mansur, sokea tyttö Lan-lee, merikapteeni Nee ja hänen orjatyttönsä Dunyazad ja Dananir.
Kirjassa esitellään mielenkiintoinen kulttuurihistoriallinen anekdootti heinäsirkoista. ”Monet ihmiset rakastivat niiden siritystä ja pitivät aina muutamaa sirkkaa talossaan, usein kaiverretusta norsunluusta tai hopealangasta näperretyissä kallisarvoisissa pikku häkeissä.” Toreilla oli sirkkojen myyjiä ja jotkut harrastivat sirkkatappeluja. Taistelijasirkkojen otteluissa harrastettiin myös vedonlyöntiä.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 2/1976: ”Kaikki ns. perinteisen salapoliisiromaanin ystävät pitävät varmaan Gulikin tuomari Deen tutkimusten sarjasta, jonka viimeinen osa Murha Kantonissa on. Tuomari Dee, nyt jo korkeimman oikeuden puheenjohtaja, tekee työtään kiinalaisen ja arabialaisen kulttuurin kohtaamispaikassa, mikä antaa kirjalle aiemmasta poikkeavia vivahteita mm. rotukysymysten suuntaan. - Koko tuomari Dee -sarja perustuu tarkkoihin tutkimuksiin muinaiskiinalaisen yhteiskunnan rakenteesta kulttuurisia ja teknisiä yksityiskohtia myöten - yksin teosten kokoonpano on vanhojen kiinalaisten salapoliisitarinoiden mukainen monine päällekkäisine kertomuksineen. Jännitystä ja yllätyksiäkin on saatu mukaan niin paljon, että sarjaa voi pitää melkeinpä Sapon parhaana.”
Robert van Gulik
Punainen paviljonki
WSOY 1996 – Sapo 393
The Red Pavilion 1963
“Tuomari Dee, muinaisen Kiinan parrakas salapoliisi, poikkeaa paluumatkallaan pääkaupungista Paratiisisaaren huvittelukeskuksessa. Paikallinen piirituomari, hänen ystävänsä Lo, pyytää häntä tutkimaan itsemurhatapausta. ‘Pelkkä rutiinijuttu’, vähättelee leppoisa Lo – ennen kuin itse karistaa pahamaineisen uhkapeli- ja tyttösaaren tomut jaloistaan. Tuomari Deellä on edessään visainen ongelma, jota ratkoessaan hän joutuu tutustumaan kauniin kurtisaanin rakkauselämään, saa selvitettäväkseen niin raiskauksen kuin murhankin ja sotkeutuu kolmekymmentä vuotta aikaisemmin tehtyyn julmaan rikokseen. Punainen paviljonki, jossa Paratiisisaaren kauneuskuningattariksi valitut kurtisaanit viihdyttävät rakastajiaan, on nimittäin ollut kolmen salaperäisen murhan tapahtumapaikkana.”
Tulee mieleen vanha totuus: ei mitään uutta auringon alla. Tarinan voisi siirtää vaikka Las Vegasiin. Vastenmielisestä miljööstä huolimatta van Gulik kutoo tavanomaiseen tyyliinsä mukavan kertomuksen. Kirjailija on itse kuvittanut teoksensa vanhojen kiinalaisten kuvalaattojen tyyliin.
Robert van Gulik
Runoilijat ja kuolema
WSOY 1984 – Sapo 283
Poets and murder 1968
”Poo-yangin piirituomari Dee seikkailee jälleen. Tällä kertaa virkaveljensä Lon luona, joka Deen kunniaksi on kutsunut koolle joukon kirjallisesti sivistyneitä herroja – ja yhden naisen. Nainen on kauneudestaan kuuluisa entinen kurtisaani, nykyinen runoilijatar Yoo-lan, jota kuljetetaan pääkaupunkiin syytettynä palvelustyttönsä kuoliaaksi ruoskimisesta. Mutta kuolema vierailee jo ennen illanistujaisia, synkkä viikatemies tempaisee mukaansa nuoren opiskelijapojan ja sievän tanssitytön. Dee ja Lo saavat yhdessä tietoonsa merkillisiä seikkoja, joihin liittyy paikkakunnalla palvotun Mustan Ketun tuhonenteinen mysteeri.”
Totuttuun tapaan tämäkin Dee-kirja on viihdyttävä ja mielenkiintoinen. Lukija saa mukavan katsauksen vanhan Kiinan kulttuuriin. Tällä kertaa tutustutaan Sydänsyksyn juhlaan ja kettu-kulttiin.
Van Gulik oli palannut viimeiseltä Japanin jaksoltaan kotimaahan Hollantiin vuonna 1967 ja sai siellä valmiiksi tämän viimeiseksi jääneen kirjansa. Se julkaistiin vuonna 1968 hänen kuolemansa jälkeen.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 4/1984: ”Jälkikirjoituksen mukaan tuomari Dee, tekijän runsaasti suomennetun rikosromaanituotannon keskushahmo, oli historiallinen henkilö Tangin dynastian kaudella Kiinassa. Tällä kertaa tämä etevä salapoliisi ja valtiomies on kutsuttu virkaveljen taloon illalliskutsuille ja seuraavan päivän Sydänsyksyn juhlaan näköalapaikalle. Muina vieraina on muutama arvostettu runoilija-virkamies sekä kuuluisa naisrunoilija, jota ollaan kuljettamassa tuomiolle pääkaupunkiin. Juhlat alkavat kuitenkin huonoin entein: talosta löytyy ennen pitkää kaksi ruumista. Loistavalla päättelytaidollaan tuomari Dee pikaisesti ja ennen juhlasarjan päättymistä selvittää kauan sitten tapahtuneiden rikosten syy-yhteydet nyt sattuneisiin murhiin ja osoittaa myös syyllisen. Taidokkaammin punottuja rikosarvoituksia ja tuomari Deen ratkaisuja tekijän tuotannosta on varhemmin suomennettu. Oman charminsa näille rikosromaaneille antaa tietenkin vanhan kiinalaisen elämänmuodon ja tapojen kuvaus.”
Robert van Gulik
Temppelin aave
WSOY 1967 - Sapo 82
The Phantom of The Temple 1966
"Villi, rämettynyt puutarha ympäröi Purppurapilven hylättyä temppeliä. Kerrotaan, että siellä ennen pidettiin hurjia, salaisia menoja; nyt siellä lymyävät roistot ja irtolaiset. Tuomari Dee ja hänen apulaisensa Ma Joong ovat jo pitkään katselleet sitä epäluuloisesti: keisarillisen rahastonhoitajan ryöstö, salainen viesti kadonneelta Jade-tytöltä, merkillinen kaksoismurha, jotenkin ne liittyvät temppeliin. He kuulevat myös verenhimoisesta valkoisesta naisesta, joka liikkuu kuunvalossa..."
Kirjassa on kirjava joukko henkilöitä: kerjäläisten kuningas; irtolaisroisto Seng-san; Purppurapilven temppelin abbedissa rouva Chang; edellisen palvelijatar Kevätpilvi; buddhalainen velhotar Tala jne.
Loppusanoissaan van Gulik kertoo mm. muinaisesta pukeutumisesta: "Päähineitä käytettiin sekä sisällä että ulkona ja sekä miehet että naiset pukeutuivat avariin, pitkähihaisiin viittoihin, jotka muistuttavat japanilaisia kimonoja - jotka tosiasiallisesti kehittyivätkin kiinalaisesta Tang-asusta. Vain sotilaat ja alempisäätyiset henkilöt käyttivät lyhyitä pukuja, jotka jättivät avarat housut ja säärykset paljaiksi. Tee, riisiviini ja erilaiset väkevät alkoholijuomat olivat kansallisia juomia. Tupakka ja oopiumi tuotiin Kiinaan vasta satoja vuosia myöhemmin."
Robert van Gulik
Tuomari Dee ja varjostimen arvoitus
WSOY 1997 – Sapo 403
The Lacquer Screen 1962
“Kiinalainen tuomari Dee vierailee virkaveljensä luona, jota riivaa pakkomielle: Mies pelkää menettäneen järkensä ja murhanneensa rakkaan vaimonsa Hopealootuksen. Pakkomielteeseen liittyy koristeellinen, lakkatyötä oleva varjostin, jossa rakkauskohtausta kuvaava osa on salaperäisesti muutettu esittämään puukotusta. Samoihin aikoihin eräs silkkikauppias tekee selittämättömän itsemurhan. Entä kuka on tuo uhkea kaunotar joka uskottelee Deen apulaiselle Chiao Taille olevansa prostituoitu?
Dee ja Chiao Ti soluttautuvat ryövärijoukkioon ratkaistakseen nämä arvoitukset ja huomaavat, että rosvopäällikkö saattaa joskus olla kunniallisempi kuin virkamies”
Van Gulik onnistuu jälleen kerran kutomaan mukavan tarinan ja saamaan lukijan kiinnostuneena seuraamaan muinaisen Kiinan tapahtumia. Tuomari Dee ja Chiao Tai pukeutuvat valepukuun ja soluttautuvat rosvojoukkoon selvittääkseen tapauksia.
