Robert van Gulik
Apina ja tiikeri
WSOY 1979 – Sapo 229
The Monkey And The Tiger 1965
“Hylätystä huvimajasta syrjäiseltä vuorenrinteeltä löytyy miehen ruumis. Hänet on raa’asti surmattu ja vasemman käden neljä sormea on katkaistu ylintä niveltä myöten... Tuomari Dee on Tang-dynastian aikaisen keisarillisen Kiinan maineikkaimpia tutkijoita. Hän joutuu apulaisineen keskittymään kahteen outoon tapaukseen; kuollen kulkurin arvoitukseen ja merkilliseen tapahtumasarjaan tulvan ja rosvojoukkion saartamassa vanhassa maalaistalossa. Taistosta tulee kuuma, sillä nyt ovat vastassa alamaailman kivikova todellisuus, porhojen metkut ja rakastuneen naisen salakavalat juonet.”
Kirja sisältää kaksi novellia: Apinan aamu (The Morning of The Monkey) ja Tiikerin yö (The Evening of The Tiger).
Ote van Gulikin jälkikirjoituksesta: "Tähtitiede on Kiinassa hyvin vanha tieteenala ja siellä myös uskotaan, että tähtien asennot vaikuttavat ihmisen elämään ja kohtaloon. Kiinalaisessa astrologiassa ihmisen luonnetta ja uraa analysoidaan siltä pohjalta, minkä eläinradan merkin alla hän on syntynyt, eikä aikaisemmin esimerkiksi kihlausta päätetty ennen kuin kummankin kihlakumppanin synnyinvuoden -päivän ja -tunnin sykliset merkit oli tarkoin vertailtu ja havaittu yhteensopiviksi."
Astrologia horoskooppeineen on tietysti hölynpölyä. Van Gulikin tuomari Dee-kirjat ovat kiehtovia ja mukaansa tempaavia jännäreitä. Ne ovat kaikki hyviä ja niitä on siksi vaikea laittaa paremmuusjärjestykseen. Tätäkin kirjaa oli mukava lukea. Henkilögalleria koostuu monenlaisten ammattien harjoittajista: apteekkari Wang, panttilainaaja Leng, kulkuri Seng Kiu ja hänen sisarensa neiti Seng, tilanomistaja Min Liang, hänen tyttärensä Min Kee-yü, ja veljensä teekauppias herra Min, tilanhoitaja Yen Yuan sekä palvelustyttö Asteri.
Näihin tarinoihin van Gulik on kirjoittanut kohtaukset kahdesta harrastuksestaan. Hän oli opiskellut muinaisen kiinalaisen kielisoittimen, ku-ch’in (Guqin) soittoa ja nyt myös tuomari Dee soittaa sitä. Apinan aamussa tuomari katselee gibbon-apinoita. Itämailla asuessaan van Gulik piti gibboneita kotieläimenään ja julkaisi niistä myös tutkielman.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 5/1979: ”Hollantilainen juristi-diplomaatti Robert van Gulik löysi läpikotaisin tuntemastaan Kiinan historiallisesta kulttuurista jännitystarinoilleen aarreaitan, jonka anti ei ehdy edes tässä myöhään suomennettavaksi jääneessä kahden erillisen tarinan kirjassa. Ensimmäinen on jonkinlainen monipolvisen romaanin tiivistelmä, toinen eristetyn, uhanalaisen paikan luoman tunnelman ansiosta ehkä vieläkin tiheämpi, molemmat oikeaoppisia, päättelyyn perustuvia salapoliisikertomuksia, jotka saavat olennaista lisäväriä 600-luvun Kiinan paneutuvasti kuvatusta ympäristöstä.”
Robert van Gulik
Kaulanauha ja kalebassi
WSOY 1977 – Sapo 203
Necklace and Calabash 1967
”Poo-yangin piirituomari Dee joutuu eräällä virkamatkallaan kulkemaan Jokikaupungin kautta. Mutta seikkailu alkaa jo ennen kuin hän on ehtinyt perille. Dee eksyy ja kohtaa yllättäen kaksoisolentonsa, vaeltavan munkin. Tämä ratsastaa aasilla ja aasin satulasta roikkuu suuri ruskea kurpitsapullo, kalebassi. Munkki neuvoo tuomarille tien kaupunkiin. Kalatorin laitaan on kerääntynyt joukko ihmisiä. Heidän keskellään retkottaa kuollut mies. Pahat aavistukset käväisevät Deen mielessä. Ja sitten hän saa viestin Jokipalatsista. Kolmannen prinsessan, hänen majesteettinsa lempityttären, kaulanauha on varastettu. Lohikäärmevaltaistuimen tahrattomuus on vaarassa!”
Kirjan henkilöitä: Kolmas prinsessa, ylikamarirouva Hortensia, Jokipalatsin pääeunukki Lei Mang, Kuningaskalastajan majatalon isäntä Wei Cheng, hänen veljentyttärensä Kanerva, rikas silkkikauppias Lang Liu ja taolainen munkki Mestari Kurpitsa.
Jälkikirjoituksessaan van Gulik selittää tapahtumien taustaa: ”Mestari Kurpitsa on tyypillinen ylevämielinen taolainen erakko, joita tapaa usein Kiinan kirjallisuudessa. Taolaisuus ja kungfutselaisuus ovat kaksi kiinalaista uskontoa ja filosofiaa hallinnutta ajattelutapaa; buddhalaisuus astui kuvaan myöhemmin, meidän aikakautemme alussa. Kungfutselaisuus on realistinen ja melko maallinen ajattelutapa, taolaisuus taas mystinen ja ei-osallistuva.
Kalebassi eli pallokurpitsa on ikivanhoista ajoista alkaen näytellyt tärkeää osaa kiinalaisessa filosofiassa ja taiteessa. Koska pallokurpitsa on kuivattuna hyvin kestävä, sitä käytetään lääkkeiden säilytyksessä ja siksi se on ollut perinteinen rohdoskauppiaiden liiketunnus. Taolaisten viisaitten sanottiin kuljettaneen kalebassin hedelmässä pitkän iän eliksiiriä ja sen takia kalebassista on tullut myös kuolemattomuuden symboli.
Helmitaulu, kiinalaiselta nimeltään suan-p’an, ’laskutarjotin’, on varsin tehokas taskulaskin. Sitä käytetään edelleen laajalti sekä Kiinassa että Japanissa. Helmitaulua käytetään yhteen- ja vähennyslaskuun, kertolaskuun ja jakamiseen. Kirjallisuudesta löytyvät maininnat todistavat että sitä käytettiin yleisesti Kiinassa viidennellätoista vuosisadalla, mutta on kyseenalaista, esiintyikö helmitaulu tässä muodossaan jo tuomari Deen aikana.”
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 6/1977: ”Robert van Gulik (1910-1967) oli hollantilainen itämaisten kielten tutkija ja diplomaatti, joka vuonna 1949 käänsi englanniksi 1700- ja 1800-luvun vaihteesta peräisin olevan kiinalaisen salapoliisitarinan. Tuon yli tuhat vuotta varhaisempaan aikaan sijoitetun tarinan keskushahmo oli todellinen historian henkilö, ja myöhemmin van Gulik innostui jatkamaan tuon tuomari Deen vaiheiden kehittelyä aluksi todellisten kiinalaisten rikostapausten tai salapoliisijuttujen pohjalta, sitten aivan omin päin. Vankan taustansa vuoksi nämä tuomari Dee -kirjat jos mitkä ansaitsevatkin Sapo-sarjan sisällä luonnehdinnan "perinteinen salapoliisiromaani". Kaulanauha ja kalebassi on varsin lukukelpoinen tarina, jonka lenkit johtavat keisarin tyttären kaulanauhan varastamisesta hovijuonitteluihin ja rikosjoukkueiden kilpailuun saakka. Kiinalaisen kulttuurin tuntemustaan van Gulik käyttää taustan ja ympäristön hahmottamiseen varsin taidokkaasti.”
Robert van Gulik
Keisarin helmi
WSOY 1964 – Sapo 67
The Emperor’s Pearl 1963
”Tämä muinaiseen Kiinaan sijoitettu nykyaikainen salapoliisiromaani on jo kehyksiltään virkistävän omaleimainen. Tekijä on saavuttanut anglosaksisessa maailmassa suuren maineen kirjoillaan, joiden sankarina on tuomari Dee. Tässä romaanissa kiinalainen mestarisalapoliisi saa selvitettäväkseen visaisen jutun, johon punoutuu salaperäisiä murhia ja tarunomainen kadonnut aarre, keisarin helmi. Ja pyhäkön alttarilla istuu joenjumalattaren luonnollisen kokoinen patsas jalat ristissä lootusvaltaistuimellaan…”
"Kaksi murhaa - kaksi salaperäistä ongelmaa, jotka molemmat liittyvät sata vuotta sitten varastettuun keisarin helmeen, melkein legendaariseen aarteeseen. Ja taustalla väijyy läpitunkemattoman metsän suojelema virranjumalatar, Valkoinen Nainen, jonka mahtava marmoripatsas seisoo yksinäisenä raunioituneen pyhäkön veren tahrimalla alttarilla. Robert van Gulikin muinaiseen Kiinaan sijoitetut salapoliisiromaanit tuovat tervetullutta vaihtelua suomennettuun dekkarikirjallisuuteen; niissä itämainen viisaus yhdistyy nerokkaasti lajityypin länsimaiseen perinteeseen."
Tätä oli mukava lukea – niin kuin muitakin Gulikin kirjoja. Muinaisen kiinan tapojen kuvaus on mielenkiintoista ja tarinaa kuljetetaan eteenpäin turhia jaarittelematta tai konstailematta. Tämänkertaiset tapauksen ovat: Kuolleen rummuttajan ongelma, Murhatun orjattaren ongelma ja Keisarin helmen ongelma. Henkilöinä ovat: lääketieteen tohtori Pien Kia, rikas antiikkiesineiden keräilijä Kou Yan-liang, hänen päävaimonsa Rouva Kou eli Kultalootus, hänen toinen vaimonsa rouva Ambra joka on entinen orjatyttö, suuren antiikkikaupan omistaja Yang, lääkekauppias Kwang Min pääkaupungista, kerjäläisten ammattikunnan päämies Sheng Pa ja harjoitussalin omistaja neiti Orvokki Liang, alkuperäiseltä mongolialaiselta nimeltään Altan Tseng Khatun eli Kultaisen kukan prinsessa.
Robert van Gulik
Kiinalaiset järvimurhat
WSOY 1973 – Sapo 145
The Chinese Lake Murders 1960
”Han-yuanin arvohenkilöt ovat järjestäneet hienot juhlaillalliset kukkaislaivalla tuomari Deen kunniaksi. Kylmää ankkaa ja kananpoikaa, kannuittain lämmintä viiniä, kauniita kurtisaaneja vieraita viihdyttämässä, suloisimpana kaikista Mantelinkukka, unohtumaton tanssijatar. ‘Saanhan tavata teidät myöhemmin, teidän korkeutenne. Tässä kaupungissa on suunnitteilla salaliitto.’ Kuiskatessaan tämän viestin tuomari Deelle Mantelinkukka sinetöi kohtalonsa. Julma kuolema muutti iloisen juhlan rikostutkimukseksi. Kiinalaiset on tuomari Deen tutkimuksia käsittelevän 5-osaisen sarjan toinen teos. Tapahtumat sijoittuvat Tang-dynastian aikaiseen Kiinaan, vuoteen 666. Keskeisenä aiheena on hukkuneen kurtisaanin tapaus, mutta sitä tutkiessaan tuomari Dee törmää kadonneen morsiamen ja tuhlaavaisen neuvosmiehen arvoituksiin ja huomaa lopulta sotkeutuneensa poliittisten vehkeilyjen, ahneuden ja kielletyn intohimon syövereihin. Valtakunnan turvallisuus on vaakalaudalla.”
Tuomari Deestä kertovia teoksia suomennettiin lopulta useampi kuin takakannessa mainitut 5. Tämä on erinomainen tarina niin salapoliisikertomuksena kuin tapainkuvauksenakin. Tässä kertomuksessa tuomari ottaa palvelukseensa kiertelevän huijarin ja petkuttajan Tao Ganin. Tämä on monitaitoinen mies: "Ollenkaan kerskailematta voin sanoa, että harva mies tässä keisarikunnassa tietää yhtä paljon alamaailman tempuista ja keinoista kuin minä. Minulle on aivan tuttua asiapaperien ja sinettien väärentäminen, monella tavalla tulkittavissa olevien sopimusten ja väärennettyjen julistusten kirjoittaminen, ovien, ikkunoiden ja kassakaappien, kaikenlaisten tavallisten ja salaisten lukkojen peukaloiminen, ja minä olen myös salakäytävien, piilotettujen kääntöovien ja senkaltaisten kommervenkkien erikoistuntija. Sitä paitsi tiedän matkan päästä mitä ihmiset sanovat lukemalla heidän huuliltaan, osaan..."
Kirjassa esiintyy runsaasti henkilöitä, joita ovat mm.: varakas maanomistaja Han Yung-han ja hänen tyttärensä Pajunkissa ja Mantelinkukka, kurtisaanit Anemone ja Persikankukka, eri ammattikuntien vanhimpia, pääkaupunkilainen liikemies Liu Fei-po, hänen tyttärensä Kuunkeiju, teekauppias Koong, puuseppä Mao yuan, kauppaedustaja Wan I-fan sekä pääinkvisiittori Meng Kee.
Loppusanoina van Gulik selittää muinaisen kiinalaisen oikeuslaitoksen rakennetta. Hän myös valottaa tarinan yhteyksiä vanhaan kiinalaiseen kirjallisuuteen. Esimerkiksi Kadonneen morsiamen tapaus perustuu todelliseen valekuolematapaukseen, josta on kerrottu Ching-jen-chi-an (Outoja tapauksia jotka kuohuttivat maailmaa) -nimisen rikostarinakokoelman kuudennessa osassa.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 3/1973: ”Gulik on tehnyt todella huolellista työtä valmistellessaan tuomari Deen tutkimuksia käsittelevää 5-osaista sarjaansa, jonka toinen teos tämä kirja on. Tapahtumat sijoittuvat Tang-dynastian aikaiseen Kiinaan, vuoteen 666 jKr. Lukija saa runsaasti tietoa senaikaisen kiinalaisen kaupunkiyhteisön elämästä, taloudellisesta rakenteesta ja poliittisesta mekanismista, kaikki kiinteänä osana melko vauhdikasta ja älykästä "salapoliisijuonta". Kirjan luulisi kiinnostavan muitakin kuin pinttyneitä sapolaisia; tapainkuvauksenakin se on paikka paikoin verraton.”
Robert van Gulik
Kiinalaiset kellomurhat
WSOY 1972 – Sapo 133
The Chinese Bell Murders 1958.
"Tuomari Dee, yksi Tang-dynastian aikaisen keisarillisen Kiinan maineikkaimmista rikosten tutkijoista, saapuu perheensä ja omalaatuisten apulaistensa kanssa uuteen virkapaikkaansa. Tuomari voisi nyt ryhtyä viettämään leppoisaa elämää arvostetussa asemassaan; rauhallisen ja vauraan Pooyangin kaupungin oikeusistuimessa on meneillään vain yksi rikostapaus, teurastajan tyttären himomurha, ja syyllinenkin on löydetty. Mutta Dee huomaa pian ettei kaikki ole kaupungissa kohdallaan. Teurastajan tyttären murhasta on syytettynä väärä mies, kaupungin upean buddhalaisen temppelin rikkauksien taakse kätkeytyy likainen salaisuus, ja muuan iäkäs vapiseva nainen sopertaa merkillisiä asioita. Tuomari Deen nerokkaat tutkimusmetodit eivät miellytä kaikkia. Hänen aviovaimonsakin loukkaantuu syvästi kun tuomari tuo kotiinsa asumaan kaksi katunaista ja käskee kohdella heitä hyvin."
Tuomari Dee ratkaisee kolme tapausta: Puolikuunkadun himomurha, Buddhalaisen temppelin salaisuus ja Arvoituksellinen luuranko. Mukavasti kerrottu juoni etenee koko ajan ja kiintoisat tosiasiat muinaisesta kiinalaisesta elämästä ja oikeuskäytännöstä värittävät kertomusta.
Jälkikirjoituksessa van Gulik valottaa muun muassa kiinan kielen kirjoitusta: "Lukija saattaa ihmetellä miten kirjurit pystyivät pitämään yksityiskohtaista pöytäkirjaa oikeuden istunnoista ilman pikakirjoituksen apua. Vastaus on että kirjoitettu kiina on itsessään tavallaan pikakirjoitusta. Esimerkiksi on mahdollista pelkistää neljään kirjoitusmerkkiin lause jossa puhuttuna on yli kaksikymmentä sanaa. Tämän lisäksi on olemassa useita tapoja nopeuttaa kirjoitusta niin että yli kymmenen siveltimenvetoa käsittävät kirjainmerkit piirretään yhdellä sutaisulla. Kun itse palvelin Kiinassa, teetin usein kiinalaisilla kirjureilla muistiinpanot monimutkaisista keskusteluista ja sain havaita heidän merkintänsä hämmästyttävän tarkoiksi."
Tarinan henkilöinä ovat mm.: teurastaja Hsiao Foo-han, hänen tyttärensä Puhdas Jade, varakas kantonilainen kauppias Lin Fan, kerjäläisten ammattikunnan neuvonantaja Sheng Pa, prostituoitu Aprikoosi ja hänen sisarensa Sininen Jade.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 9/1972: ” Van Gulikin muinaisesta Kiinasta kertovat salapoliisiromaanit pyrkivät noudattamaan vanhojen kiinalaisten kertomusten tyyliä ja rakennetta, näin ne monella tavalla poikkeavat nykyisistä jännityskirjoista. Tällä kertaa tuomari Dee ratkoo rinnakkain kolmea erillistä rikosta. Van Gulik antaa arvatenkin todennäköisen kuvan vanhan Kiinan oikeuslaitoksesta korostamatta liikaa sellaisia vastenmielisiä piirteitä kuin kidutuksia ja julkisia teloituksia. Dekkareina Van Gulikin kirjat ovat erilaisia ja siksi mukavaa vaihtelua.”
Robert van Gulik
Kiinalaiset kultamurhat
WSOY 1971 – Sapo 128
The Chinese gold murders 1959
”Tang-dynastian aikana muinaisessa Kiinassa elänyt tuomari Dee, viisas ja charmikas salapoliisi, on tässä romaanissa uransa alussa. Hänen työpaikkanaan on Peng-lain syrjäinen ja sumuinen satamakaupunki, kuin ärhäkkä ampiaispesä, jossa kuolleiden haamut kummittelevat ja ihmistiikerit pitävät kansaa kauhun vallassa, jossa keisarillisen tuomarin ensimmäisenä tehtävänä on edeltäjänsä murhan tutkiminen. Tuomarin murhaa seuraavat uudet murhat, veriset tappelut ja petokset, nuoren naisen ryöstö ja raiskaus, rikoksia tukuittain. Mistä oikein on kysymys? Kuka on nerokas paha henki kaiken takana: jompikumpi rikkaista laivanvarustajista tai heidän liikkeenjohtajistaan, pitkäpartainen filosofi vai kaistapäisesti käyttäytyvät kirjurit? Onko ratkaisu löydettävissä uivista bordelleista vai buddhalaisesta temppelistä? Onneksi tuomari Deen hurjat apulaiset eivät pelkää mitään, onneksi hänen uskottu palvelijansa ja yksityissihteerinsä on hullaantunut teatteriesityksiin.”
Gulikin tuomari Dee –kirjat ovat yleensä helppolukuisia ja mielenkiintoisia. Tässä kirjassa on mielestäni kuitenkin liikaa inhottavaa väkivaltaa. Alun perin Deen apulaisena on ollut vain perheen vanha palvelija Hoong Liang, joka toimii hänen sihteerinään ja uskottuna neuvonantajanaan. Tässä kertomuksessa kaksi 'vihreiden metsien miestä' eli maantierosvoa hyökkää tuomarin kimppuun yksinäisellä tiellä, mutta hänen peloton ja urhea olemuksensa tekee heppuihin niin syvän vaikutuksen, että he pyytävät päästä tuomarin palvelukseen. He ovat Ma Joong ja Chiao Tai, leveäharteisia ja paksuniskaisia kokeneita nyrkkeilijöitä. Tuomari ottaa heidät palvelukseensa ja heistä onkin suurta hyötyä jatkossa.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 1/1972: ”Sapo-sarjan valitsijoiden kestävässä suosiossa oleva ja historiallisia kiinalaisia rikostarinalähteitä hyväkseen käyttävä tekijä sijoittaa tässä vakiosankarinsa tuomari Deen kaupunkipiirikunnan tuomariksi syrjäiseen satamakaupunkiin, missä hänen ensimmäisenä tehtävänään on selvittää edeltäjänsä mystinen murha. Monien lukijaa hämäävien ja itse pääasiaan vaikuttamattomien rikosten samanaikaisesti etsiessä ratkaisuaan selviää pala palalta myös pääjuonne, kullan salakuljetus siihen liittyvine murhineen. Mukana on runsaasti muinaiskiinalaista tarpeistoa aaveista ihmissusiin ja aikakauden tapojen luonnehdintaan yleensä, joten onhan vaihteeksi dekkarieksotiikkaa.”
Robert van Gulik
Kiinalaiset naulamurhat
WSOY 1974 – Sapo 160
The Chinese Nail Murders 1961
”Pei-chowissa oli kylmä. Niin kylmä että tuomari Deen oli toimistossakin kyhjötettävä turkkiin kääriytyneenä ja vanha korvaläpällinen karvahattu päässä. Silti hän tunsi miten jäinen viima puhalteli huoneen läpi. Lieneekö ollut Pei-chowin kylmyyden ja eristyneisyyden syytä, että rikoksetkin tuntuivat synkemmiltä ja salaperäisemmiltä kuin mitkään niistä rikoksista joita tuomari Dee edellisissä virkapaikoissaan niin menestyksellisesti oli ratkaissut. Vai oliko syynä se, että kaupungin asujaimistossa vielä oli sukuja joiden suonissa virtasi tataariverta ja jotka edelleen harjoittivat barbaarivelhojen salaisia menoja. Tuomari Dee joutuu joka tapauksessa kohtaamaan eriskummallisia henkilöitä ja setvimään merkillisiä juonia ennen kuin Päättömän ruumiin tapaus, Paperikissan tapaus ja Murhatun kauppiaan tapaus on viety päätökseen.”
Tutustumme tällä kertaa talviseen Kiinaan. Tuomari joutuu tilanteeseen, jossa hänen koko virkauransa on vaarassa. Hän päättää avata haudan, tutkiakseen vanhaa kuolemantapausta. Esi-isien palvonta oli tuolloin voimissaan ja hautarauhan rikkomisesta sai kuolemantuomion, joten Deen henkikin on vaarassa. Loppusanoissa kirjailija van Gulik selvittelee kirjojensa syntyä ja antaa tapauksille historiallista taustatietoa.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 4/1974: ” Van Gulikin kiinalaisaiheiset dekkarit poikkeavat länsimaisista, miljöö on outo, aika kaukainen, tavat ja käsitykset erilaiset. Tuomari Dee selvittää tässä kolme murhatapausta aikaisemmista Dee-romaaneista tutuin menetelmin. Varsinainen salapoliisijuoni ei ole kummempi, kirjailijan rakentama vanhan Kiinan tunnelma - miten aito tai epäaito se sitten lieneekin - on se, mikä näissä romaaneissa tehoaa.”
Robert van Gulik
Kiinalaiset sokkelomurhat
WSOY 1973 – Sapo 156
The Chinese Maze Murders 1962
”Tuomari Dee saapuu Lan-fangin rajakaupunkiin vuonna 670 palveltuaan sitä ennen kaksi vuotta piirituomarina Poo-Yangissa, missä hän on ratkaissut kuuluisat kellomurhat. Jo matkalla hän joutuu oudon hyökkäyksen kohteeksi. Vartiosotilaat kaupungin portilla käyttäytyvät röyhkeästi, oikeusistuimen henkilökunta on tipotiessään ja asiakirjat homeesta vihreitä. Ensimmäisenä tehtävänä onkin palauttaa järjestys kaupunkiin, joka on joutunut häikäilemättömän tyrannin mielivallan kohteeksi. Mutta tuomari Deen nerokkuus keisarillisen Kiinan maineikkaimpiin kuuluvana rikostutkijana joutuu todella koetukselle vasta kun hän ryhtyy selvittämään samanaikaisesti kolmea rikosjuttua: sinetöidyn huoneen murhaa, kätketyn testamentin tapausta ja irti hakatun tytönpään arvoitusta.”
Mielenkiintoinen ja jännittävä tarina – kuten muutkin Dee-kirjat. Jännittävät tapahtumat alkavat heti alkulehdiltä ja tarina jatkuu turhia jaarittelematta mielenkiintoisena loppuun asti. Samalla tutustutaan muinaisen kiinan kulttuuriin ja silloiseen oikeuskäytäntöön. Kirjan kehyskertomus, tarina kaukaisesta kaupungista jossa paikallinen tyranni on anastanut vallan käsiinsä, on yleinen kiinalaisissa romaaneissa. Gulik on noudattanut tässä kirjassa vanhaa kiinalaista perinnettä kuvaamalla kirjan lopussa yksityiskohtaisesti rikollisen teloitusta. Mukana on runsaasti henkilöitä joista mainittakoon seppä Fang, hänen kaksi tytärtään Valkoinen Orkidea ja Tumma Orkidea, vallan anastanut paikallinen tyranni Chien Mow, vakinaisesta armeijasta karannut Korpraali Ling, jonka Dee värvää uudestaan, uiguuripäällikkö Orolakchee, uiguurityttö Tulbee ja vanha erakko Mestari Kurjensulkaviitta.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 10/1973: ” Nämä kiinalaisesta tuomari Deestä kertovat rikosjutut asettanevat perinteisen salapoliisiromaanin ystävän hyväksymisongelman eteen: toisaalta tutun tuntuiset rikosongelmat, toisaalta outo kulttuuriympäristö kummine tapoineen, raa'at ja sadistisetkin tapahtumat sekä tiukka hyvyyden ja oikeamielisyyden seuraaminen. Henkilökohtaisesti nautin kovasti tästä tuomari Deen kolmannesta kirjasta, missä ratkaistaan Lan-fangin rajakaupungissa sinetöidyn huoneen murha, kätketyn testamentin tapaus ja irti hakatun tytönpään arvoitus. Selvityksiä seuraa koko ajan tuomari Deen filosofinen kilvoitus itsensä kanssa työnsä merkityksestä, joka nivoutuu paljon paremmin kuvioihin kuin tekaistun tuntuinen selittelevä alkulause niin traditioon kuin se kuuluisikin.”
Robert van Gulik
Kummitusluostari
WSOY 1961 – Sapo 76
The Haunted Monastery 1961
"Han-yuanin piirikunnan tuomari Dee seurueineen joutuu pakenemaan myrskyä vuoristossa sijaitsevaan vanhaan taolaiseen luostariin. Vuosi sitten siellä on sattunut outoja kuolemantapauksia. Heti hän joutuu merkillisen näyn todistajaksi. Tuuli repäisee ikkunaluukun auki, vastapäisessä muurissa hämärästi valaistussa huoneessa kypäräpäinen mies syleilee alastonta naista. Salaperäisten käytävien loputtomassa labyrintissä tapahtuu mystillisiä asioita. Tämä taitavasti rakennettu tarina tarjoaa salapoliisiromaanien ystäville nautittavaa vaihtelua: vuosisatojen takaisen jännittävän kiinalaisen maailman."
Tässä kirjassa ei ole turhaa jaaritusta, tunnelma on tiivis ja kirjaa on mukava lukea. Tämänkertaiset tapaukset ovat Palsamoidun apotin tapaus, Hurskaan neidon tapaus ja Synkän munkin tapaus. Henkilöitä ovat: aamupilven luostarin apotti Tosi Viisaus, saman luostarin entinen apotti Jadekuvastin, taolainen filosofi Sun Ming, pääkaupungista tullut leski Rouva Pao, hänen tyttärensä Valkoinen Ruusu, runoilija Tsung Lee, näyttelijäseurueen johtaja Kuan Lai ja joukko näyttelijöitä.
Jälkisanoissa van Gulik valottaa tapahtumien taustaa: "Kiinalaisilla oli kolme uskontoa, kungfutselaisuus, taolaisuus ja buddhalaisuus, joista viimeinen oli tuotu Intiasta 1.vuosituhannella j.Kr. Kungfutselaisten ja taolaisten ihanteiden kuvaus, jota sisältyy tähän romaaniin, perustuu aitoihin kiinalaisiin teksteihin. Kuvat olen piirtänyt 16.vuosisadan kiinalaisten kuvitettujen puulaatoilla painettujen kirjojen tyyliin. Huomatkaa, että tuomari Deen aikana kiinalaiset eivät käyttäneet palmikkoa; se tapa tyrkytettiin heille vuoden 1644 j.Kr jälkeen, jolloin mantsut olivat valloittaneet Kiinan. Miehet pitivät pitkät hiuksensa nutturalla ja käyttivät päähineitä sekä kotona että muualla. Tupakka ja oopiumi tuotiin Kiinaan useita vuosisatoja myöhemmin."
Robert van Gulik
Murha Kantonissa
WSOY 1975 - Sapo 187
Muder in Canton 1966
"T'ang dynastian aikainen Kanton oli etelän rikkain kaupunki ja kuuluisa iloisesta elämästään, etenkin Helmijoen kukkaislaivoista. Tuomari Dee saapui sinne kuitenkin vain saadakseen vihjeitä erään kaupunkiin kadonneen tärkeän miehen olinpaikasta. Mutta muhamettilaisen moskeijan ja Viiden kuolemattoman temppelin, keisarillisen hovin ja Kukkaispagodin, sataman viinituvan ja arabimiesten suosiman yömajan liepeillä kehkeytyykin tavallista mutkikkaampien asioiden vyyhti. Tuomari Dee joutuu yllättäen setvimään keisarillisen sensorin, smaragditanssijattaren ja salaisen rakastajan tapauksiin liittyviä monimutkaisia ja vaarallisia seikkoja."
Tässä tarinassa tuomari Dee on jo valtioneuvoksena pääkaupungissa, mutta on nyt tullut virkamatkalle Kantoniin. Hän suorittaa tutkimuksia tavanomaiseen tapaansa ja kertomus etenee mielenkiintoisesti monien värikkäiden henkilöiden elävöittämänä. Kirjan alussa on karttapiirros Kantonin kaupungista. Useissa muissakin Dee-kirjoissa on alkulehdillä tapahtumapaikan kartta sekä henkilöluettelo. Tässä kirjassa henkilöinä on mm.: Keisarillinen sensori Lew Tao-ming, arabialainen tanssityttö Zumurrud, Kantonin arabiyhdyskunnan johtaja Mansur, sokea tyttö Lan-lee, merikapteeni Nee ja hänen orjatyttönsä Dunyazad ja Dananir.
Kirjassa esitellään mielenkiintoinen kulttuurihistoriallinen anekdootti heinäsirkoista. ”Monet ihmiset rakastivat niiden siritystä ja pitivät aina muutamaa sirkkaa talossaan, usein kaiverretusta norsunluusta tai hopealangasta näperretyissä kallisarvoisissa pikku häkeissä.” Toreilla oli sirkkojen myyjiä ja jotkut harrastivat sirkkatappeluja. Taistelijasirkkojen otteluissa harrastettiin myös vedonlyöntiä.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 2/1976: ”Kaikki ns. perinteisen salapoliisiromaanin ystävät pitävät varmaan Gulikin tuomari Deen tutkimusten sarjasta, jonka viimeinen osa Murha Kantonissa on. Tuomari Dee, nyt jo korkeimman oikeuden puheenjohtaja, tekee työtään kiinalaisen ja arabialaisen kulttuurin kohtaamispaikassa, mikä antaa kirjalle aiemmasta poikkeavia vivahteita mm. rotukysymysten suuntaan. - Koko tuomari Dee -sarja perustuu tarkkoihin tutkimuksiin muinaiskiinalaisen yhteiskunnan rakenteesta kulttuurisia ja teknisiä yksityiskohtia myöten - yksin teosten kokoonpano on vanhojen kiinalaisten salapoliisitarinoiden mukainen monine päällekkäisine kertomuksineen. Jännitystä ja yllätyksiäkin on saatu mukaan niin paljon, että sarjaa voi pitää melkeinpä Sapon parhaana.”
Robert van Gulik
Punainen paviljonki
WSOY 1996 – Sapo 393
The Red Pavilion 1963
“Tuomari Dee, muinaisen Kiinan parrakas salapoliisi, poikkeaa paluumatkallaan pääkaupungista Paratiisisaaren huvittelukeskuksessa. Paikallinen piirituomari, hänen ystävänsä Lo, pyytää häntä tutkimaan itsemurhatapausta. ‘Pelkkä rutiinijuttu’, vähättelee leppoisa Lo – ennen kuin itse karistaa pahamaineisen uhkapeli- ja tyttösaaren tomut jaloistaan. Tuomari Deellä on edessään visainen ongelma, jota ratkoessaan hän joutuu tutustumaan kauniin kurtisaanin rakkauselämään, saa selvitettäväkseen niin raiskauksen kuin murhankin ja sotkeutuu kolmekymmentä vuotta aikaisemmin tehtyyn julmaan rikokseen. Punainen paviljonki, jossa Paratiisisaaren kauneuskuningattariksi valitut kurtisaanit viihdyttävät rakastajiaan, on nimittäin ollut kolmen salaperäisen murhan tapahtumapaikkana.”
Tulee mieleen vanha totuus: ei mitään uutta auringon alla. Tarinan voisi siirtää vaikka Las Vegasiin. Vastenmielisestä miljööstä huolimatta van Gulik kutoo tavanomaiseen tyyliinsä mukavan kertomuksen. Kirjailija on itse kuvittanut teoksensa vanhojen kiinalaisten kuvalaattojen tyyliin.
Robert van Gulik
Runoilijat ja kuolema
WSOY 1984 – Sapo 283
Poets and murder 1968
”Poo-yangin piirituomari Dee seikkailee jälleen. Tällä kertaa virkaveljensä Lon luona, joka Deen kunniaksi on kutsunut koolle joukon kirjallisesti sivistyneitä herroja – ja yhden naisen. Nainen on kauneudestaan kuuluisa entinen kurtisaani, nykyinen runoilijatar Yoo-lan, jota kuljetetaan pääkaupunkiin syytettynä palvelustyttönsä kuoliaaksi ruoskimisesta. Mutta kuolema vierailee jo ennen illanistujaisia, synkkä viikatemies tempaisee mukaansa nuoren opiskelijapojan ja sievän tanssitytön. Dee ja Lo saavat yhdessä tietoonsa merkillisiä seikkoja, joihin liittyy paikkakunnalla palvotun Mustan Ketun tuhonenteinen mysteeri.”
Totuttuun tapaan tämäkin Dee-kirja on viihdyttävä ja mielenkiintoinen. Lukija saa mukavan katsauksen vanhan Kiinan kulttuuriin. Tällä kertaa tutustutaan Sydänsyksyn juhlaan ja kettu-kulttiin.
Van Gulik oli palannut viimeiseltä Japanin jaksoltaan kotimaahan Hollantiin vuonna 1967 ja sai siellä valmiiksi tämän viimeiseksi jääneen kirjansa. Se julkaistiin vuonna 1968 hänen kuolemansa jälkeen.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 4/1984: ”Jälkikirjoituksen mukaan tuomari Dee, tekijän runsaasti suomennetun rikosromaanituotannon keskushahmo, oli historiallinen henkilö Tangin dynastian kaudella Kiinassa. Tällä kertaa tämä etevä salapoliisi ja valtiomies on kutsuttu virkaveljen taloon illalliskutsuille ja seuraavan päivän Sydänsyksyn juhlaan näköalapaikalle. Muina vieraina on muutama arvostettu runoilija-virkamies sekä kuuluisa naisrunoilija, jota ollaan kuljettamassa tuomiolle pääkaupunkiin. Juhlat alkavat kuitenkin huonoin entein: talosta löytyy ennen pitkää kaksi ruumista. Loistavalla päättelytaidollaan tuomari Dee pikaisesti ja ennen juhlasarjan päättymistä selvittää kauan sitten tapahtuneiden rikosten syy-yhteydet nyt sattuneisiin murhiin ja osoittaa myös syyllisen. Taidokkaammin punottuja rikosarvoituksia ja tuomari Deen ratkaisuja tekijän tuotannosta on varhemmin suomennettu. Oman charminsa näille rikosromaaneille antaa tietenkin vanhan kiinalaisen elämänmuodon ja tapojen kuvaus.”
Robert van Gulik
Temppelin aave
WSOY 1967 - Sapo 82
The Phantom of The Temple 1966
"Villi, rämettynyt puutarha ympäröi Purppurapilven hylättyä temppeliä. Kerrotaan, että siellä ennen pidettiin hurjia, salaisia menoja; nyt siellä lymyävät roistot ja irtolaiset. Tuomari Dee ja hänen apulaisensa Ma Joong ovat jo pitkään katselleet sitä epäluuloisesti: keisarillisen rahastonhoitajan ryöstö, salainen viesti kadonneelta Jade-tytöltä, merkillinen kaksoismurha, jotenkin ne liittyvät temppeliin. He kuulevat myös verenhimoisesta valkoisesta naisesta, joka liikkuu kuunvalossa..."
Kirjassa on kirjava joukko henkilöitä: kerjäläisten kuningas; irtolaisroisto Seng-san; Purppurapilven temppelin abbedissa rouva Chang; edellisen palvelijatar Kevätpilvi; buddhalainen velhotar Tala jne.
Loppusanoissaan van Gulik kertoo mm. muinaisesta pukeutumisesta: "Päähineitä käytettiin sekä sisällä että ulkona ja sekä miehet että naiset pukeutuivat avariin, pitkähihaisiin viittoihin, jotka muistuttavat japanilaisia kimonoja - jotka tosiasiallisesti kehittyivätkin kiinalaisesta Tang-asusta. Vain sotilaat ja alempisäätyiset henkilöt käyttivät lyhyitä pukuja, jotka jättivät avarat housut ja säärykset paljaiksi. Tee, riisiviini ja erilaiset väkevät alkoholijuomat olivat kansallisia juomia. Tupakka ja oopiumi tuotiin Kiinaan vasta satoja vuosia myöhemmin."
Robert van Gulik
Tuomari Dee ja varjostimen arvoitus
WSOY 1997 – Sapo 403
The Lacquer Screen 1962
“Kiinalainen tuomari Dee vierailee virkaveljensä luona, jota riivaa pakkomielle: Mies pelkää menettäneen järkensä ja murhanneensa rakkaan vaimonsa Hopealootuksen. Pakkomielteeseen liittyy koristeellinen, lakkatyötä oleva varjostin, jossa rakkauskohtausta kuvaava osa on salaperäisesti muutettu esittämään puukotusta. Samoihin aikoihin eräs silkkikauppias tekee selittämättömän itsemurhan. Entä kuka on tuo uhkea kaunotar joka uskottelee Deen apulaiselle Chiao Taille olevansa prostituoitu?
Dee ja Chiao Ti soluttautuvat ryövärijoukkioon ratkaistakseen nämä arvoitukset ja huomaavat, että rosvopäällikkö saattaa joskus olla kunniallisempi kuin virkamies”
Van Gulik onnistuu jälleen kerran kutomaan mukavan tarinan ja saamaan lukijan kiinnostuneena seuraamaan muinaisen Kiinan tapahtumia. Tuomari Dee ja Chiao Tai pukeutuvat valepukuun ja soluttautuvat rosvojoukkoon selvittääkseen tapauksia.
Robert van Gulik
Viisi suotuisaa pilveä
WSOY 1998 – Sapo 411
Judge Dee at Work 1967
“Van Gulikin viimeinen tuomari Dee – kirja. Kahdeksan novellia kertovat Deen menetelmistä, joilla hän ratkaisee mahdottomiltakin tuntuvia arvoituksia hieman Sherlock Holmesin tapaan. Dee oli oikea historiallinen henkilö, jonka elämää van Gulik, Kiinan historian ja kulttuurin tuntija, on käyttänyt hyväkseen teoksissaan. Tarinoiden tapahtumiin hän sai virikkeitä myös perinteisestä kiinalaisesta rikoskirjallisuudesta.”
Kirja sisältää novellit Viisi suotuisaa pilveä (murhaaja yritti hankkia alibin itselleen viiden pilven muotoisen suitsukekellon avulla), Virastomurha (asianmukaisesti arkistoidut kirjelmät voivat auttaa rikoksien ratkaisemisessa), Sateen tuomaa (tässä valotetaan hieman Deen perhe-elämää. Tuomari auttaa kurjan kalastajan ja kuuromykän tytön onneen), Murha lootuslammella (lammen sammakot kertoivat tuomarille murhaajan), Kaksi kerjäläistä (Dee myöhästyi perhepäivälliseltä Lyhtyjen juhlana, mutta osoitti kuinka Ruusunraikas pudotti orkidearuukun ihailijansa päähän), Väärä miekka (komeljanttaripariskunta menettää samana päivänä sekä poikansa että tyttärensä), Keisarin arkut (Dee selvittää yhden yön aikana kaksi ongelmaa, joista toinen vaikuttaa koko keisarikunnan kohtaloon ja toinen kahden ihmisen elämään) ja Uudenvuodenaaton murha (mitään murhaa ei lopulta ollutkaan – pieni perhe löytää kadottamansa onnen). Hieno päätös Gulikin Dee-sarjan suomennoksille.
Robert van Gulik
Yksi kaksi kolme – kuolema
WSOY 1978 – Sapo 219
The Willow Pattern 1965
”Kun rikas kauppias Mei, tunnettu hyväntekijä, kompastuu kotiportaallaan ja murskaa päänsä kaidenuppiin, vain Yeen ja Hoon perheet jäävät jäljelle vanhasta aristokratiasta. Tämä ’Jyrkän portaikon tapaus’ on alkusoittoa julmalle tapahtumien sarjalle, johon liittyvät myös ’Pajukuvion tapaus’ ja ’Murhatun orjattaren tapaus’. Tuomari Dee ja hänen uupumattomat apulaisensa joutuvat tekemään kaikkensa päästäkseen selville, mitä oikeastaan tapahtuu tiukasti suljettujen bambukaihtimien takana, puuterintuoksuisten budoaarien, slummien, tavernojen ja ilotalojen kätköissä. Ruton ohella kaupungissa kulkee toisenkinlainen kuolema. Vanha viisu, jossa povataan tuhoa kaikille kolmelle suvulle, näyttää pitävän paikkansa.”
Tässä romaanissa kerrotut tapaukset tapahtuvat tuomarin uran jälkipuoliskolla, jolloin hän toimi vuoden verran pääkaupungin korkeimman oikeuden puheenjohtajana. Tällä kertaa tutustutaan posliinin pajukuviointiin, jota van Gulik myös jälkikirjoituksessaan selvittää. Tutustumme myös ’ladattuihin hihoihin’. Kun oli lailla kielletty tavallisia kansalaisia pitämään mukanaan tikareita tai muita pistoaseita, alamaailman naiset kantoivat joskus hihoissaan suunnilleen isohkon munan kokoisia rautakuulia. He keräsivät hihan yläosan käteensä ja saivat hetkessä käyttöönsä pelottavan lyömäaseen. Kiintoisana hahmona on tällä kertaa kiertävä marionettitaiteilija Yuan ja hänen kaksi tytärtään Sinivalko ja Koralli. Mainio kirja.
Jälkikirjoituksessa van Gulik kertoo 'ladattuihin hihoihin' liittyvän tarinan: "Ladatuilla hihoilla taisteleminen on säilynyt nykypäiviin saakka. Vieraillessani Pekingissä vuonna 1935 minulle kerrottiin että se pelottava maine, joka tuolla taistelutavalla on alempien luokkien kiinalaisten keskuudessa, pelasti bokserikapinan aikana kuuden länsimaisen nunnan hengen. Sisaret olivat joutuneet vastakkain vihaisen väkijoukon kanssa matkallaan linnoitettuun katedraaliinsa. Olettaen pääsevänsä hengestään he kohottivat alistuneesti ristityt kätensä jättäen sielunsa Jumalan huomaan. Äkkiä yksi hyökkääjistä huusi: 'Varokaa! Heillä on kuulat hihoissa!' ja väkijoukko perääntyi antaen tietä nunnille, jotka pääsivät ehjin nahoin temppeliinsä. Itse asiassa kävi niin, että kun nunnat kohottivat kätensä heidän messu- ja rukouskirjansa valahtivat hihoihin ja hyökkääjät, jotka bokserien viekkaan ulkomaalaisvastaisen propagandan takia uskoivat että kaikki länsimaalaiset olivat valmiita vaikka minkälaisiin ilkitöihin, päättelivät että sisarilla oli 'ladatut hihat'."
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 5/1978: ”Alankomaalainen diplomaatti, tiedemies ja kirjailija Robert van Gulik kirjoitti toistakymmentä romaania 600-luvun Kiinasta, ensin alkuperäisiä salapoliisi tarinoita seuraillen, sitten laajan tuntemuksensa pohjalta vapaasti fabuloiden. Koko sarja alkaa kohta olla käsissämme suomeksikin, eikä suosiossa ole hämmästelemistä: myös "Yksi kaksi kolme - kuolema" on niin kulttuuritaustaltaan kuin jännitysaihelmiltaankin kiinnostava. Oppinut jälkikirjoitus kuuluu asiaan ja kertoo tällä kertaa pajukuvioposliinista.”
