Vuonna 1923 perhe palasi Hollantiin jossa Robert jatkoi koulunkäyntiään. Vuodesta 1929 hän opiskeli Leydenin yliopistossa itämaisia kieliä sekä kulttuuria. Tuolloin hän aloitti elinikäisen harrastuksensa kiinalaisen kalligrafian parissa. Siirryttyään Utrechin yliopistoon hän väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 1935.
Samana vuonna hän siirtyi Hollannin ulkoasiainhallinnon palvelukseen asemapaikkoinaan mm. Kiina ja Japani.
Toisen maailmansodan syttyessä van Gulik oli Tokiossa ja siellä olevat länsimaiset diplomaatit evakuoitiin vuonna 1942. Suurimman osan sota-aikaa (1943-1946) van Gulik oli Hollannin lähetystössä Chiang Kai-shekin johtaman ns. vapaan Kiinan pääkaupungissa Chongqingissa.
Siellä hän meni naimisiin Pekingistä kotoisin olevan keisarillisen mandariinin tyttären, Shui Shifangin kanssa. Tämä oli valmistunut Ch'i-lu yliopistosta ja toimi sihteerinä lähetystössä.
Vihkiminen toimitettiin sekä protestanttisin että kiinalaisin menoin. Heidän esikoisensa, Willem, syntyi Chongqingissa vuoden 1944 lopulla. Myöhemmin heille syntyi vielä tytär Pauline sekä pojat Pieter ja Thomas.
Sodan jälkeen van Gulik perheineen muutti Hollantiin, josta he matkustivat Yhdysvaltoihin. Vuonna 1949 van Gulik sai taas pestin Japanista neljäksi vuodeksi.
Myöhempiä asemapaikkoja olivat New Delhi, Kuala Lumpur ja Beirut.
Tohtori van Gulik kutsuttiin vuonna 1963 takaisin Haagiin ja nimitettiin ulkoasiainministeriön tutkimusosaston johtajaksi. Vuonna 1965 hän palasi jälleen Japaniin, maansa suurlähettilääksi. Hän aikoi asettua sinne loppuiäkseen, mutta joutui palaamaan sairauslomalle Haagiin. Robert van Gulik kuoli Haagissa keuhkosyöpään syyskuussa 1967.
Nykyisin Robert van Gulik tunnetaan meillä muinaiseen Kiinaan sijoittuvista tuomari Dee - kirjoistaan, joita häneltä ilmestyi kuusitoista vuosina 1950-1967. Tuomari Dee -kirjojen lisäksi van Gulik kirjoitti useita esseitä ja tutkielmia eri aloilta. Hän oli opiskellut monia itämaisia kieliä sekä mm. venäjää, sanskriittia ja arabiaa.
Hän harrasti myös musiikkia ja opetteli muinaisen kiinalaisen kielisoittimen, ku-ch’in (Guqin) soittoa. Kyseessä on kanteleen tapainen soitin, jossa on seitsemän kieltä sekä hiljainen ja hienostunut ääni. Kiinalaiset pitävät sen soittoa klassisen musiikkinsa korkeimpana ja puhtaimpana ilmentymänä. Vuonna 1940 julkaistiin Japanissa hänen tuota soitinta käsittelevä kirjansa "The Lore of the Chinese Lute."
Itämailla asuessaan hän piti gibbon-apinoita kotieläiminään ja Kuala Lumpurin vuosinaan hän alkoi kirjoittaa niistä tutkielmaa. Sekä Gibbonit, että ku-ch'in ovat esillä tuomari Dee -kirjassa "The Monkey and the Tiger" (Apina ja Tiikeri).
Vaikka tohtori van Gulik oli ennen kaikkea tiedemies ja diplomaatti, hän kertoi salapoliisikertomusten kirjoittamisen olevan korvaamaton elementti hänen elämässään. Se oli rentoutumista jonka ansiosta hän jaksoi olla vireänä varsinaisissa tehtävissään.
Juuri ennen kuolemaansa hän sai valmiiksi kaksi teosta: tuomari Dee -tarinan "Poets and Murder" (Runoilijat ja kuolema) sekä tutkielmansa gibboneista: "The Gibbon in China: An Essay in Chinese Animal Lore". Molemmat julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen.
Lähteitä:
www.robertvangulik.nl
en.wikipedia.org
http://endlessbookshelf.net/rhvangulik.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti